Helsingin kaupunginvaltuuston kyselytuntikäytäntö uudistettiin tänä syksynä. Tavoitteena on, että me valtuutetut voisimme kysyä aidosti ajankohtaisista aiheista kaupunginjohtajilta. Aiemmin kysymykset nimittäin piti jättää peräti puolitoista viikkoa ennen kokousta, nyt puheenjohtajisto käsittelee kysymykset tuntia ennen. Ja nimenomaan ajankohtaisuus ratkaisee.

Ensimmäisellä uudistuneella kyselytunnilla keskusteltiin lasten päivähoitopaikkojen riittävyydestä, kotihoidon tuesta ja länsimetron rakentamisen aikataulusta. Uudistuksella on haluttu elävöittää keskustelua ja ainakin ensimmäisen kerran kokemukset olivat hyviä.

Päivähoitopaikkojen riittävyys puhutti, sillä tänäkin vuonna hoitoa tarvitsevien lasten määrä on ennustettu väärin usealla sadalla lapsella. Tämän vuoksi varhaiskasvatusvirastossa on tehty laskelmia vaihtoehtoisista säästökohteista, kuten kotihoidontuen Helsinki-lisän leikkaamisesta 2- ja 3-vuotiailta lapsilta sekä päivähoidon sisarusalennuksesta luopumisesta. Myös leikkipuistotoiminnan rahoituksen leikkaus on ollut esillä.

Itse pidän kaikkia esitettyjä kohteita huonoina. Ja lisäksi sellaisina, joista ei oikeaa säästöä synny. Esimerkiksi Helsinki-lisän leikkaaminen yli 2-vuotiailta johtaisi erittäin todennäköisesti siihen, että entistä useampi lapsi tuotaisiin päivähoitoon, jonka kustannukset ovat huomattavasti kotihoidon tukea suuremmat.

Leikkipuistojen kulut taas ovat varsin pienet ja pitää muistaa, että ne ovat myös merkittäviä pienten koululaisten iltapäivätoiminnan järjestäjiä. Tälle toiminnalle pitäisi puolestaan löytää korvaava järjestäjä, jos puistotoiminnasta luovuttaisiin.

Helsinki haluaa näyttäytyä lapsiperhemyönteisenä kaupunkina, eikä silloin pidä leikata perheiden palveluista vain siksi, ettei lapsimääriä osata ennustaa oikein. Meidän onkin vihdoin saatava budjetointi kuntoon.

Itse nostin keskiviikon keskustelussa esiin sen, että voisiko päivähoitopaikkahakemuksen tehdä jo varhemmin. Nyt päivähoitopaikkaa pitää hakea neljä kuukautta ennen hoidon alkua.  Aiemmin tulleita hakemuksia ei edes käsitellä. Tätä käytäntöä kannattaisi muuttaa.

Moni tietää jo lapsen syntyessä, missä vaiheessa päivähoidon tarve tulee. Esimerkiksi itse tiedän jo nyt perheemme tarvitsevan ensi vuoden elokuussa paikkaa pari viikkoa sitten syntyneelle kuopuksellemme.

Muutama viikko sitten saimme Helsingissä sovittua seuraavan kymmenen vuoden investointiraamista. Siinä yhteydessä sovittiin mm. mittavista päiväkotien perus- ja korjausrakennushankkeista, mikä on hienoa. Seuraavaksi edessä on budjettineuvottelut ja  varmaa on, että lapsista ja perheiden palveluista väännetään taas.