Hauskempi Helsinki. Elävämpi Helsinki.

Koko kuntapolitiikassa viettämäni ajan on Senaatintorin etelälaidan ns. torikortteleita yritetty elävöittää. Rahaakin on kulunut melkoisesti. Nyt alue alkaa vihdoin näyttää siltä, että siellä on myös elämää. Iso vaikutus on ollut onnistuneesti uudistuneella kaupunginmuseolla sekä tietysti sillä, että aiemmin suljetut sisäpihat on saatu kaupunkilaisten käyttöön. Hieno juttu ja myös hieno lisä kaupunginjohtaja Jussi Pajusen perintöön! Pajunen on ajanut voimakkaasti torikortteleiden muutosta.

Vielä 2000-luvulla torikorttelit olivat hyvin hiljaiset ja esimerkiksi Kiseleffin talon yrittäjät vaihtuivat tiuhaan. Oikeastaan vain Cafe Engel on säilynyt lähes muuttumattomana noilta ajoilta.

Aiemmin Senaatintorin eteläreunan korttelit olivat täynnä kaupungin omia virastoja ja siis etenkin iltaisin ja viikonloppuisin hyvinkin kuollutta aluetta. Nyt virastot ovat väistyneet ja niiden tilalla on kahviloita, ravintoloita ja kivijalkaliikkeitä. Siis elämää myös iltaisin ja viikonloppuisin. Tämä kesä on ensimmäinen yhdeksään vuoteen, kun alueella ei ole keskeneräisiä rakennustöitä.

Kaupungintalon aulasta on tehty kaupunkilaisten ja turistien yhteinen olohuone. Virkagallerian vaihtuvat näyttelyt houkuttelevat ja hulppeat wc-tilat ovat etenkin turistiryhmien suosiossa. Kaupungintalon avauduttua Virka-galleria maahanmuuttajien infoineen on löydetty ja kävijämäärä on ylittänyt tavoitteet, vierailijoita on vuosittain 400 000. Muutos on ollut yllättävänkin nopea. Lisätietoa torikortteleista: http://www.torikorttelit.fi

Ja uusi kaupunginmuseo! Voiko parempaa toivoa? Lasten kaupunki on omien lasteni suuri suosikki, mutta museo on paljon muutakin. Museoon on aina vapaa pääsy ja se valittiin heti remontin jälkeen vuoden museoksi ja viime viikolla museo sai taas tunnustusta, kun valittiin kuuden kovan kilpailijan joukosta Museums + Heritage Awards -museokisan kansainvälisen sarjan voittajaksi. Sarjassa kilpaili kuusi kiinnostavaa eurooppalaista museota. Perusteluissa mainittiin kaupunginmuseon olevan yhteisöllinen museo, johon kaupunkilaiset ovat löytäneet tiensä sankoin joukoin. Voisiko sen paremmin sanoa?

***

Omalta osaltani ura varsinaisena kaupunginvaltuutettuna on päättymässä tällä erää viikon kuluttua tiistaina. Kesäkuun alun jälkeen olen kokoomuksen valtuustoryhmän 2. varavaltuutettu, tilanne, joka on minulle tuttu vaalikaudelta 2005-2008. Valtuuston kokouksissa istun siis jatkossakin melko usein, sillä 25-hengen valtuustoryhmässämme on väistämättä poissaoloja.

Olen jatkossa uuden kaupunkiympäristölautakunnan jäsen, mikä tarkoittaa sekin varsin painavaa otetta kaupungin kehittämiseen. Tuohon uuteen superlautakuntaan on koottu leijonan osa nykyisten kaupunkisuunnittelu-, kiinteistö-, rakennus-, ympäristö- ja asuntolautakuntien tehtävistä. Eniten odotan sitä, että pääsen vaikuttamaan viime syksynä hyväksytyn uuden yleiskaavan toimeenpanoon. Uusi vaalikausi antaa taas askelmerkit sille, miltä 2020- ja 2030-luvun Helsinki näyttää. Toivottavasti ainakin hauskemmalta ja elävämmältä.