Kokoomusnaisten Suomen Nainen -lehti haastatteli minua työn, perheen ja kuntapolitiikan yhdistämisestä. Välillä sitä itsekin todella miettii, miten kaikkeen ehtii. Eikä ihan kaikkeen ehdikään. Se, että asun reilun kilometrin päässä omasta työpaikastani ja että 3- ja 5-vuotiaiden poikieni päiväkoti on kadun toisella puolella, on pelastus arjen pyörittämiseen. Viikoittaiset kalenteripalaverit miehen kanssa ja etätyövälineet ovat ehdottomuus.

Juttu löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Kun oma arki on todellista ruuhkavuosipuristusta, haluan helsinkiläisenä päättäjänä olla sujuvoittamassa kaikkien arkea. Ja sitä arkeahan suurin osa elämästä on. Hyvä ja sujuva arki koostuu pienistä paloista, kodista, työpaikasta, koulusta, päiväkodista, harrastuksista, ruokakaupasta ja niiden välisistä matkoista. Siksi puolustan lähipäiväkoteja, turvallisia koulumatkoja ja sujuvaa joukkoliikennettä. Elämän pitää olla kaikkialla Helsingissä sujuvaa.

Päätöksenteossa puhutaan usein lapsivaikutusten tai sukupuolivaikutusten arvioinnista. Tähän rinnalle pitää nostaa arkivaikutusten arviointi.

Kuntapolitiikka syö minulta yleensä kaksi iltaa viikossa. Kaupunginhallitus kokoustaa joka maanantai, kaupunginvaltuusto joka toinen keskiviikko ja lisäksi osallistun kaupunginhallituksen edustajana varhaiskasvatuslautakunnan kokouksiin noin joka kolmas tiistai. Kalenteri siis täyttyy jo pelkistä pakollisista kokouksista. Erilaiset kaupunginosayhdistysten tilaisuudet ja tutustumiskäynnit tähän päälle tarkoittavat, että ylimääräistä aikaa ei pahemmin ole. Kun mukaan laskee esityslistojen lukemisen ja materiaaliin perehtymisen, arvioin käyttäväni ainakin 20 tuntia viikossa Helsingin asioihin. Usein enemmän.

Oma työnantajani – Kokoomuksen eduskuntaryhmä – suhtautuu varsin suopeasti kuntapoliittiseen harrastukseeni. Työ ja harrastus on tässä tapauksessa helppo yhdistää. Harvempi työnantaja on yhtä suopea. Helsinki maksaa toki ansiomenetyskorvauksen työaikaan kokouksiin osallistumisista sekä myös lastenhoidosta, mikä vähän helpottaa. Joskus ne omat työt on silti tehtävä.

1 Response

Leave a Reply