Apua arkeen.

Kirjoitan tuolla Teemat-sivuillani, että meidän päättäjien tehtävä on helpottaa kaupunkilaisten arkea.

Ja näinhän se on. Tiedän itse kokemuksesta, että paras apu arkeen on hyvin toimivat peruspalvelut. Se, että lapsiperhe saa paikan haluamastaan lähipäiväkodista, että koululaisen voi lähettää hyvin mielin lähikouluun, että iltapäiväkerho on turvallinen, harrastusmahdollisuudet monipuoliset ja koulupsykologeja ja -lääkäreitä on riittävästi. Se, että lääkäriin pääsee jonottamatta, että vanhusten kotiapu toimii ja että joukkoliikenne pelaa ja on järkevän hintaista.

Peruspalveluiden ohella on kuitenkin varmistettava se, että palvelut joustavat myös yllättävissä tilanteissa. Arki ei aina suju suunnitellun mukaisesti ja avun tarve voi olla yhtäkkiä todella suuri. Olen tämän kokenut konkreettisesti itse, kun jäin mieheni onnettomuuden jälkeen pyörittämään lasten ja minun arkea yksin.

Helsingissä on lapsiperheiden palveluita koottu viime vuosina suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Pidän tätä hyvänä suuntauksena. Uusien perhekeskuksien pidemmät aukioloajat ovat yksi konkreettinen esimerkki siitä, miksi palveluita kannattaa koota yhteen. Neuvola, toiminta- ja fysioterapia, hammashoito, lapsiperheiden kotipalvelu, lastensuojelu ja puheterapia löytyvät samojen seinien sisältä helposti. On myös erinomaista, että uusissa perhekeskuksissa on myös perheille oleskeluun ja kohtaamiseen tiloja. Tosin näin korona-aikaan ne ovat pois käytöstä.

Lapsiperheiden kotipalvelua tarjotaan Helsingissä kokemukseni mukaan varsin helposti ja nopeasti. Sitä voi saada esimerkiksi, jos:
– vauva valvottaa
– perheeseen on syntynyt useampi lapsi kerralla
– tarvitset tukea pidempiaikaisen masennuksen tai muun psyykkisen oireilun vuoksi
– toivot apua elämäntilanteessa tapahtuneessa äkillisessä muutoksessa, esim. vanhempien ero tai perheenjäsenen sairastuminen

Lapsiperheiden kotipalvelua tuotetaan sekä kaupungin omana toimintana että tulosidonnaisen palvelusetelin kautta. Kokemukseni on, että tuo kotipalvelu Helsingissä on lähinnä lastenhoitoa. Mikä monissa tilanteissa onkin juuri se, mitä tarvitaan. Kotiin tullut hoitaja voi mahdollistaa tuoreelle äidille viikon ainoan lepohetken tai masennuksen kanssa kamppailevalle mahdollisuuden omaan aikaan tai terapiakäyntiin.

Ajattelen kuitenkin itse, että tuo lapsiperheiden kotipalvelu voisi ja sen pitäisi olla enemmän. Avun tarpeessa oleva voi hyvin olla työssäkäyvä perheellinen, jolle lastenhoidon sijaan isompi apu olisi se, että joku vie roskat, auttaa ruoanlaitossa ja vie lapset koulu- ja päiväkotipäivän jälkeen harrastuksiin.

Myös lainsäädäntö kattaa tämänkaltaisen tuen. Lapsiperheiden kotipalvelu pohjautuu sosiaalihuoltolakiin ja sen tarkoituksena on vahvistaa tuen saantia lapsiperheiden pulmiin varhaisessa vaiheessa. Kotipalveluna annettava apu voi olla myös konkreettista auttamista kotitöissä, kuten siivousta tai tiskausta.

THL:n sivuilla on käyty pykälien sisältöä tarkemmin, kannattaa tutustua, ja muistutetaan, että tärkeää on rakentaa nimenomaisen perheen tuen ja avun tarvetta vastaava palvelu. Helsingissä ei juuri nyt näin ole. Tähän tarvitaan muutos. Perheiden on voitava luottaa, että apua ja tukea saa Helsingissä nopeasti myös silloin, kun elämä ei kanna.

***

Mitä mieltä olit artikkelista? Lisää ajatuksiani ja ajankohtaisia kirjoituksiani löydät blogin etusivulta.