Missä on hallituksen korona exit-plan? Missä on tiekartta toivoon?

Kirjoitin eilen illalla instagramiin, että jaksetaan vielä. Muistetaan käsien pesu, turvavälit, vältetään turhia kontakteja ja mennään pienistäkin oireista testiin. Todella moni vastasi, että nyt ei enää jaksaisi. Ja olen ihan samaa mieltä. Jaksaminen on todella korkean kynnyksen takana.

Tieto kuntavaalien siirrosta on valtava epäonnistuminen hallitukselta. Vaalipäivä on ollut tiedossa, samoin se, että erikoisjärjestelyitä tarvitaan. Lisäksi käppyrät toisen aallon osalta ovat koko ajan kertoneet, että pandemiatilanne pahenee juuri näinä aikoina. Tuntuu, että asiaa on hoidettu “toivotaan, toivotaan” -mentaliteetilla. Vielä torstai-iltana oikeusministeri totesi, että lähtökohta on, että vaalit pidetään ajallaan.

Miksei ole tuotu esitystä vaalilain muuttamiseksi siltä osin, että ennakkoäänestystä pidennetään? Tai että varsinaiset vaalit järjestettäisiin kaksipäiväisinä. Tai että varattaisiin reippaasti lisärahaa vaalitoimitsijoiden palkkaamiseen, jotta kotiäänestys on mahdollinen yhä useammalle. Nyt nämä asiat on viimeistään hoidettava kuntoon,

Me jaksamme vain, jos tiedämme, että jaksaminen kannattaa. Nyt jos koskaan tarvitsemme selkeän polun tulevaan. Pandemian kourissa on nyt käpristelty vuosi, eikä lupausta paremmasta näy. Mihin hallitus pyrkii maanantaina voimaan tulevalla kolmen viikon “sulkuajalla”? Onko tästä esittää polkua koronavapaaseen kesään? Vai onko tiedossa lisää ja kovempia rajoituksia. Puheet ulkonaliikkumiskiellon valmistelusta puistattavat. Kuluneen vuoden ajan juuri lähiluonto on tarjonnut kaivattua hengähdystä arkeen.

Kaipaankin hallitukselta ihan selkeää korona-exit -suunnitelmaa. Näin monessa muussa maassa tehdään. Näkymä siitä, milloin rajoituksia voidaan alkaa purkaa tuo valtavasti toivoa, mutta myös kestävyyttä talouteen. Tarvitsemme määrätietoiset askeleet siihen, missä aikataulussa ja miten taloutta ja yhteiskuntaa voidaan avata. Vaalivalmistautumisen yhteydessä käytetty “toivotaan, toivotaan” -menetelmä ei riitä.

Onko meillä lupa odottaa rajoitusvapaata kesää? Päästäänkö vihdoin keikoille, kesäteatteriin, museoihin? Saako kesällä matkustaa ja tavata ystäviä? Etenkin kulttuuri- ja tapahtumateollisuus odottaa tietoa siitä, milloin voi alkaa suunnitella tapahtumia ilman pelkoa. Ei kesäteatterinäytöstä viikossa pystyyn panna, eikä isoja tapahtumia edes muutamassa.

Kulttuuri- ja tapahtuma-alalla ollaan toimittu tähänkin asti todella vastuullisesti. Esimerkiksi viime kesänä monet toimijat toteuttivat esityksiä rajatuin yleisömäärin, museoissa oli kaikissa maskipakko, eikä näistä lähtenyt tartuntaketjuja liikkeelle. Teattereissa istutaan omilla nimetyillä paikoilla ja museot jos mitkä on helppo avata terveysturvallisesti.

Ensi kesän osalta tarvitaan pikaisesti malli, joissa esimerkiksi tapahtumia järjestetään puolella kapasiteetilla ja tapahtumatuottajille luodaan tappiotakuu. Nyt käytössä olevat kustannustuet eivät kulttuuri- ja tapahtuma-alan freelancereita hyödytä.

Kaupunki ei ole kaupunki ilman kulttuuria ja tapahtumia, eikä Helsingissä ole yksinkertaisesti varaa kuihduttaa kulttuurielämäämme. Se näkyy väistämättä myös elinkeinoelämän kuihtumisena.

****

Mitä mieltä olit artikkelista? Lisää ajatuksiani ja ajankohtaisia kirjoituksiani löydät blogin etusivulta.