Rakkaudesta Helsinkiin.

Viime sunnuntaina pyöräilijä pysäytti minut Keskuspuistossa juuri ennen Ruskeasuon talleja.
– Hei, sinähän olet Laura Rissanen. Olen äänestänyt sinua aiemmissa vaaleissa. Sanohan, miksi edelleen pitäisi?

Hetken mietittyäni vastasin:
– En ainakaan lässytä mistään turhasta, ei ole enää aikaa.

Kysyjä oli tyytyväinen vastaukseen ja lupasi tälläkin kertaa äänestää. Se ilahdutti.

Mietin loppumatkan kotiin kävellessä, että tässä koronakampanjoinnissa eniten kaipaan ihmisten kohtaamisia katukampanjoinnin lomassa. Nopea hissipuhe ehdolla olon syistä on selvästi ruosteessa.

Miksi sitten olen ehdolla? Nämä ovat tosiaan jo viidennet kuntavaalit ja virtaa riittää. Puolustan perusopetusta, oikeutta paikkaan lähipäiväkodista, koteja kaikille eli asuntorakentamista, sujuvaa liikennettä ja ennen kaikkea kilpailukykyistä joukkoliikennettä, parempaa pääsyä terveyspalveluihin, lapsiperheille apua arkeen, elinvoimasta kulttuurielämää ja tervettä taloutta.

20 vuotta Helsingin kuntapolitiikassa on opettanut, että pikavoittoja ei kuntapolitiikka tarjoa. Monta onnistumista kylläkin ja ennen kaikkea yhteistyössä. Minulle tärkeimpiä ovat olleet esimerkiksi koululaisten aamupäivätoiminnan käynnistyminen Helsingissä, iltapäiväkerhopaikkojen varmistaminen myös kaikille tokaluokkalaisille, kaupunkipyöräjärjestelmän käyttöönotto sekä tietysti keskustakirjasto Oodin rakentuminen. Olen myös todella ylpeä Helsingin koulujen monipuolisesta kieliohjelmasta, jonka puolestapuhujiin olen valtuustossa lukeutunut. Lisätoimiakin tarvitaan. Päättyvältä kaudelta on pakko mainita kaupunkifillarien laajentuminen koko kaupunkiin sekä se, että Helsingin valtuusto otti myönteisen kannan yhden vyöhykkeen lippuun HSL-alueella aloitteestani.

Mitä sitten on työlistalla seuraavaksi neljäksi vuodeksi? Yksinkertaisesti kestävän kasvun Helsinki. Erityislapsen äitinä tiedän, miten tärkeää on aidosti varmistaa, että jokaisessa helsinkiläisessä koulussa on tarjolla oikea-aikaista tukea. Perusopetus ratkaisee, kuten tässä kirjoitin. Varhaiskasvatuksen osalta taas tarvitsemme lisää niin kaupungin omia päiväkoteja, perhepäivähoitoa kuin yksityisiä toimijoita. Mieheni onnettomuuden myötä olen nähnyt, miten tärkeää on se, että palveluita on tarjolla oikea-aikaisesti. Kuntoutus ei toimi, jos sitä ei ole riittävästi tarjolla.

Helsinki on myös paljon muuta kuin peruspalveluiden Helsinki. Odotan jo parin viikon päästä avautuvaa Helsinki Biennalea ja sitä vasta odotankin, että tapahtumat avataan, ravintolarajoitukset höllentyvät ja kaupungin kesä todenteolla alkaa. Peruspalvelutkin on rahoitettava ja Helsingin vetovoimaisuus turvattava. Nousemme koronan jälkeen vain, jos houkuttelemme niin osaavaa työvoimaa kuin yrityksiä ja niiden myötä työpaikkoja.

Elävä, inspiroiva, vilkas Helsinki. Sellaista haluan olla rakentamassa.

Rakkaudesta Helsinkiin. Lupaan olla äänesi arvoinen!