Minulle tärkeintä on hyvä kaupunkiarki. Elämästä kun suurin osa on sitä arkea. Hyvä ja sujuva arki koostuu pienistä paloista, kodista, työpaikasta, koulusta, päiväkodista, harrastuksista, ruokakaupasta ja niiden välisistä matkoista.

Arkivihreiden valintojen on arjen kiireessä oltava helppoja, jotta tarpeeksi moni on valmis niitä tekemään. Kaupungin päättäjien tehtävä on ennen kaikkea helpottaa, ei vaikeuttaa arkea.

Helsinkiläiset ansaitsevat hyvin toimivat palvelut: päiväkodit ja koulut kävelyetäisyydellä, terveyskeskus taas suorien joukkoliikenneyhteyksien päässä. Hyvä kaupunkiarki ei myöskään edellytä autoilua.

 

Ihmisten Helsinki

Viime vuosina Helsinkiin on syntynyt runsaasti kaupunkilaisten itsensä ideoimia tapahtumia. Nyt jo maailmanlaajuiseksi levinnyt Ravintolapäivä on yksi esimerkki. Myös Kallio-liikkeen kaltaisia hankkeita on vireillä eri puolilla kaupunkia. Kaupunkilaisten osallistumisen helpottaminen ja turhan byrokratian karsiminen on oleellista.

Suorille ja vähän sitouttaville vaikutuskanaville on selvästi kysyntää. Asukkaiden äänen parempi kuuleminen on keskeistä hauskemman Helsingin synnyttämiseksi. Konkreettisesti tämä voisi tarkoittaa sitä, että kaupungin nettisivuille koottaisiin tiedot palveluista kaupunginosittain ja samaan palveluun tilaa alueen aktiivien omalle viestinnälle.

Kuntapalveluiksi mielletään liian usein vain sosiaali- ja terveyspalvelut ja opetustoimi. Kaupunki tarjoaa paljon muutakin ja varsinkin Helsingin kulttuuripalvelut ovat ainutlaatuisia. Helsingin Juhlaviikot ja niihin liittyvät Art goes kapakka tavoittavat runsaan yleisön.

Siispä Art goes arki! Design-pääkaupunkivuoden kokemukset on saatava juurrutettua osaksi arkea Näytetään, että taide todella kuuluu kaikille.

Elokuun lämpimien iltojen lisäksi juhlaviikkojen kaltaisia tapahtumia myös vuoden pimeimpien iltojen iloksi. Juhlaviikkoja kevyemmin organisoituja tapahtumaviikkoja, puistokonsertteja ja katutaidetta tarvitaan ehdottomasti ainakin marraskuun ja helmikuun tienoille!

Ja voisiko pohtia, miten kirjastojen aukioloaikoja voisi edelleen porrastetusti laajentaa. Sen sijaan, että kaikilla on lähes samat aukioloajat, voisi muutama olla auki viikonloppuisin ja vaikka suljettu maanantaisin.

Eikä pidä unohtaa kansainvälisesti ainutlaatuista sijaintiamme keskellä Eurooppaa, Aasian porttina. Täällä kannattaa innostua, yrittää ja solmia kansainvälisiä suhteita. Helsingin hyviä kouluja ja mainetta korkeakoulukaupunkina kannattaa kaikin tavoin vaalia.

Kaupunki on kaupunki

Kaupunkiasuminen on jo lähtökohtaisesti tiivistä. Helsinkiä voi rakentaa myös ylöspäin! Vanhoissa kaupunginosissa kuten Töölössä ja Kalliossa tämä aikanaan osattiin, mutta milloin se unohtui? Jännittävä onkin nähdä esimerkiksi uuden Kalasataman kurottaminen kohti tähtiä.

Kun uusia asuinalueita suunnitellaan on katse otettava kohti taivasta. Kerrostalojen väliin mahtuu kyllä vihreyttä, etenkin jos autot saadaan maan alle.

Ennakkoluulottomasti voisimme myös päättää, että Helsingissä ei enää minnekään rakenneta harmaata. Se on yksinkertaisesti rumaa ja masentavaa. Prosenttiperiaate (siis prosentti rakennuskustannuksista taiteeseen) on erinomainen tapa lisätä viihtyisyyttä ja ajatella pidemmälle kuin vain oman vuosikymmenen päähän. Helsinkiin on vihdoin myös kaavoitettava paikkoja asuntolaivoille.

Tärkeimpien palveluiden, kuten lähikauppojen, koulujen ja neuvoloiden on sijaittava omin jaloin saavutettavalla etäisyydellä. Hyvää kaupunkiarkea ei ole esimerkiksi päiväkotipaikka, jonne matka on tehtävä kahta eri kulkuneuvoa käyttäen.

Kaupunkiin kuuluvat myös äänet. Ratikan kolina ja urheilukenttien huudot. Täyttä hiljaisuutta haetaan muualta.

Kaupunkilaiset ovat myös erilaisia. Palveluita kehitettäessä onkin muistettava helsinkiläisten erilaisuus. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä passaa toiselle.

Kaupungin tärkein tehtävä on laadukkaiden peruspalveluiden järjestäminen asukkailleen. Mutta itseisarvona palveluita kehitettäessä ei ole se, kuka palvelut tuottaa vaan niiden saatavuus. Tarkka talouden pito on ennen kaikkea meidän työikäisten paras ystävä.

Sujuva joukkoliikenne

Joukkoliikenteen edistäminen on parasta ilmastopolitiikkaa. Joukkoliikenne on hyvä ja aito vaihtoehto yksityisautoilulle silloin, kun lippujen hinnat ovat kohtuullisia ja matkustaminen on sujuvaa ja turvallista. Erityisesti seutulippujen hinnat ovat tällä hetkellä liian korkeat.

Kantakaupungin ratikkaverkko on laajentunut viime vuosina merkittävästi, viimeisin muutos oli 9 linjan jatkaminen Kampin kautta Jätkäsaareen ja Länsiterminaaliin. Jo aiemmin tänä vuonna 8:n reitti piteni Jätkäsaareen. Uudet asuinalueet onkin saatava aina heti joukkoliikenteen piiriin.

Ratikka on keskusta-alueella aivan ehdoton ja Jätkäsaaren esimerkkiä noudattaen myös Kalasataman joukkoliikenne on hoidettava metron ohella ratikkalinjoin. Olen itse ollut tekemässä Jätkäsaaren ratkaisuja voimakkaasti raitioliikenteeseen pohjautuen.

Länsimetron valmistuessa metroa on laajennettava uuteen Helsinkiin eli Sipooseen saakka. Myös lentokenttämetro on toteutettava mahdollisimman pian. Nopean lentokenttäyhteyden puuttuminen ei imartele Helsinkiä eikä Vantaata joukkoliikennekaupunkeina. Helsingin keskustasta Töölön ja Pasilan kautta lentokentälle kulkeva metro korjaisi tämän ja linkittäisi järkevästi lentokentän jo olemassa olevaan joukkoliikenneverkostoon.

Poikittaisliikenteen kehittäminen on iso haaste. Jokeri-linjan kaltaisia reittejä tarvitaan lisää. Ja niille kunnon kalusto ja riittävän tiheä vuoroväli.

Tarvitsemme Helsinkiin myös lisää baanoja. Pyöräilijähän käytännössä polkee rahaa tuleville sukupolville, kun hoitaa terveyttään liikkumalla. Helsingillä on kaikki mahdollisuudet haastaa Kööpenhamina Euroopan pyöräilykaupunkina!