Terveiset Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksesta. Päätimme juuri selvittää osana liikenteen hallintokeinojen selvittämistä myös erilaisia ruuhkamaksumalleja. Toisin kuin valta osa kokoomuksen valtuustoryhmästä äänestin itse ponnen puolesta.

 

Miksi? En siksi, että sokeasti kannattaisin ruuhkamaksuja, vaan siksi, että mielestäni on korkea aika selvittää, mistä ruuhkamaksuissa on kyse ja millaisia malleja on olemassa.

Olisiko maksuilla Helsingissä oikeasti vaikutusta yksityisautoilun vähentämiseen sekä ennen kaikkea, minne maksuja tarvittaisiin. Ei ehkä keskustaan vaan enemminkin kehäteille. Millaiset tekniset sovellukset tulisivat kysymykseen ja miten paljon maksuja voitaisiin kerätä. Avoimia kysymyksiä siis riittää. Ja on hyvä, että ne nyt selvitetään.

 

Ruuhkamaksujen osalta tuntuu vallalla olevan suuri kilpajuoksu kannattajaksi ehtimisestä. Viimeksi joukkoon liittyi joensuulainen liikenneministeri Anu Vehviläinen. Hän viittaa muun muassa maksuista Tukholmassa saatuihin hyviin kokemuksiin. Tukholmassa ja Lontoossa ruuhkamaksuilla onkin saatu vähennettyä yksityisautoilua yli 20 prosenttia. Myös ilmanlaatu on parantunut selvästi. Lontoolaisista on tullut jopa intohimoisia pyöräilijöitä.

 

Tukholma ja Lontoo ovat kuitenkin hyvin toisenlaisia kaupunkeja rakenteeltaan kuin Helsinki. Ne eivät Helsingin lailla sijaitse niemellä. Sitä paitsi molemmissa kaupungeissa on erittäin toimivat ja laajat metrot. Sehän meiltä helsinkiläisiltä – vielä – puuttuu.

 

Jos maksuihin päädytään, on niiden ehdottomasti oltava koko seutua koskevia. Helsingin ruuhkat ovat loppupeleissä aika pieniä verrattuina Keski-Eurooppaan. Jonoja syntyy sisääntuloväylillä aamuisin ja iltaisin. Leikillisesti voisin myös esittää tulleja Kauniaisten ja Espoon rajalle. Niin kauan tuo raja nyt edelleen olemassa on.

 

Joukkoliikenteen lisääminen ei kuitenkaan mielestäni lähde puhtaasti yksityisautoilun rajoittamisesta. Maksut iskisivät ikävimmin vähätuloisempiin helsinkiläisiin. Niihin tavallisiin palkansaajiin, jotka joutuvat asioiden hoitoon käyttämään autoaan. Varakkaimmat sen sijaan varmaan iloitsisivat kaistojen hiljentymisestä. Matkanteko nopeutuisi varmasti. Kaikilla ei ole työmatkallaan mahdollisuutta järkevään joukkoliikenteen käyttöön, valitettavasti. Helsingin seudulta puuttuu erityisesti poikittaisliikennettä.

 

Kukaan ei ole puhunut siitäkään, että mahdollisesti rakennettava järjestelmä maksaa jotain. Suuri pelko liittyy myös siihen, ohjattaisiinko todella saadut maksut puhtaasti joukkoliikenteen kehittämiseen. Pelkään nimittäin pahoin, että mahdolliset maksut valuvat muuallekin.

Kantani ruuhkamaksuihin on siis selkeä ehkä, mutta ei ennen kuin päätökset isoista raideliikenneinvestoinneista, kuten metron laajentamisesta on tehty. Itse kun asuu nopeiden ratikkayhteyksien päässä keskustasta, eivät maksut edes teoriassa omaan elämään ihmeemmin vaikuttaisi.

 

Joukkoliikenne on niin hyvää, että autolla kaupunkiin meno ei tulisi edes mieleen. Sen eteen on meidän helsinkiläisten päättäjien tehtävä töitä. Ja jos muu ei auta, käännytään niiden maksujen puoleen.

Leave a Reply