Synnyin Naistenklinikalla kiirastorstaina, huhtikuun 15. päivänä 1976. Olen esikoinen, mikä kuuleman mukaan näkyy selvästi päällepäin. Veljeni Esko on minua reilun vuoden ja sisareni Eeva taas melkein viisi vuotta nuorempi. 80-luvun alussa muutimme rivitaloon Kannelmäen Kannelkylään, missä vallinnutta yhteisöhenkeä huomaan usein kaipaavani. Talviset hiihtokilpailut, syksyjen siivoustalkoot makkaranpaistoineen sekä jokaviikkoinen tyttökerho rytmittivät eloa.
Opiskeluaikana asuin kommuunissa Etu-Töölössä, kämppiksen kanssa Kalliossa sekä yksiöissä Lauttasaaressa ja Taka-Töölössä. Asuntovelkaiseksi omistusasujaksi ryhdyin keväällä 2002, kun oma koti (huone ja keittiö) löytyi vaaleanpunaisesta talosta Sörnäisistä. Jouduin tuolloin kokemaan myös reilun puolen vuoden putkiremontin, jolloin suuntasin evakkoon Munkkiniemeen. Syksystä 2005 kevääseen 2007 asuin kahta kotia, joista toinen oli art nouveau-talossa Brysselissä. Brysselin työpestin päätyttyä löysimme mieheni Panun kanssa viidennen kerroksen kodin Brahen kentän reunalta. Oven edestä kulki neljä ratikkaa ja Töölönlahdelle käveli. Joulukuussa 2011 minusta tuli poikamme Valtterin syntymän myötä äiti. Perheemme kasvoi syyskuussa 2013 toisella pojalla, Viljamilla.
Viihdyimme Kalliossa hyvin, mutta saatuamme toisen lapsen, alkoi koti käydä pieneksi, eikä Kalliosta löytynyt perheasuntoa, joten muutimme Helsinginkatua alaspäin Töölönlahden toiselle reunalle Töölöön. Nyt asumme ns. Gripenbergin korttelissa, jonka parhaita puolia on suljettu, yhtenäinen korttelipiha. Näitä saisi Helsingissä olla enemmänkin.
Aloitin koulun Helsingin Rudolf Steiner -koulun esikoulussa Mainiemen huvilassa Helsingin Meilahdessa. Vaikka alkuun äitini mukaan itkin aina, kun esikouluun piti jäädä, voin rehellisesti sanoa koulun olleen “mun juttu”. Varsinainen koulu sijaitsee Lehtikuusentiellä Ruskeasuolla. Viihdyin suunnattoman hyvin koulussa. Uuden oppiminen ja itsestään uusien puolien löytäminen ei ole sittemminkään tylsistyttänyt. Steiner-koulussa sain kokeilla omia rajojani, luoda ja oppia seisomaan omilla jaloillani. Suosittelen lämpimästi. Kouluhistoriaani kuuluu myös kansainvälinen koulu Kuala Lumpurissa, Malesiassa, missä asuimme perheeni kanssa vuosina 1987-89.
Lukion kävin Ressussa, mistä kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 1995. Lukiossakin viihdyin hyvin. Lukiovuodet tuntuvat näin jo yli kahdenkymmenen vuoden perspektiiviltä jopa kestäneen pidempään kuin kolme vuotta. Niiltä vuosilta parasta antia ovat hyvät ystävät, kesät ja kaikki täysi-ikäistymiseen liittyneet seikkailut.
Lukion jälkeen vietin välivuoden opiskellen Helsingin yliopistossa matematiikkaa ja saksaa. Kävin vuoden ajan valmennuskurssilla tähtäimessä maisema-arkkitehdin opinnot. Päädyin kuitenkin Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan lukemaan poliittista historiaa, mistä valmistuin liian monen vuoden jälkeen 2005. Graduni tein Suomen vuosien 1985–1991 Eurooppa-politiikasta. Tärkein sivuaineeni oli taidehistoria. Niitä opintoja minun on tarkoitus vielä jonain päivänä jatkaa! Haaveenani on myös jo pitkään ollut oppia ranskaa, mitä Brysselissäkin kovasti yritin. Se vain tuntuu kovin vaikealta. Viime syksynä molemmat poikani aloittivat ranskan opinnot, Viljami A1-kielenä ja Valtteri A2-kielenä, menevät siis kohta äidistä ohi.
En voi puhua omasta opiskeluajastani ilman opiskelijaelämää. Sen tärkein osa oli Eteläsuomalainen osakunta eli Eso, jossa toimin aktiivisesti eri viroissa 90-luvun lopulla ja vielä 2000-luvun alussakin. Nykyisin toki osakunnan senioreissa. Ystäviä, elämyksiä, pettymyksiä ja onnistumisia – osakunta on ollut juuri oikea yhteisö minulle. Eso tarjosi minulle myös loistavan harrastuksen Ruppukuoron merkeissä. On ollut aivan mieletöntä palata nuoruuden musiikkiharrastukseen.
on kallista ja haluan viettää sen hyvin. Mieheni onnettomuuden jälkeen entistä suurempi osa vapaa-ajasta kuluu 7- ja 9-vuotiaiden poikieni leikeissä ja harrastuksissa. Viljami pelaa korista ToPossa, joten olen saanut myös verestää mokkapalojen leipomistaitojani!
Helsinki tarjoaa vapaa-ajan viettoon aivan uskomattoman määrän mahdollisuuksia, myös lapsiperheille. Itse käyn uimassa, talvisin Yrjönkadun uimahallissa ja kesäisin uimastadionilla, kävelyillä Helsingissä rannoilla ja metsissä, elokuvissa, näyttelyissä sekä kirjastoissa. Ilokseni etenkin esikoisestani on tullut suuri kirja- ja kirjastofani. Helsingin ravintolatarjonta paranee myös vuosi vuodelta. Ehkäpä parasta ajanvietettä on vain istua kahvilassa ja seurata ihmisvilinää.
Opiskeluaikaani kuului myös leimallisesti opiskelijapolitiikka. Liityin Kokoomukseen lokakuussa 1996 kiipeämällä Kansallisten ylioppilaiden toimistoon Uuden ylioppilastalon seitsemänteen kerrokseen. Puoluevalinta oli helppo – ennen kaikkea siinä painoi järki, vaikka haluan myös pysyä idealistina. Minun kokoomukseni kannustaa opiskelemaan, yrittämään ja tekemään töitä sekä antaa ihmisille aidon mahdollisuuden omiin valintoihin. Suvaitsevaisuus, välittäminen, sivistys ja kannustaminen perusarvoina kantavat. Politiikassa minun ei toistaiseksi ole tarvinnut tehdä valintoja, joita katuisin. Ja jos joku päivä niin käy, saa minua ihan rauhassa lyödä ja kovaa!
Kun valmistuminen alkoi häämöttää vaihdoin Kokoomuksen Naisten liiton jäseneksi ja olen tälläkin hetkellä Kluuvin kokoomusnaisten puheenjohtaja. Aiemmin olen toiminut mm. Kokoomuksen Naisten liiton varapuheenjohtajana.
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa toimin aktiivisesti koko opiskeluajan ja edelleenkin side HYY:n kanssa on tiivis. Olin ylioppilaskunnan I varapuheenjohtaja 2008-2009, kunniatehtävässä siis. HYY:n edustajiston jäsen oli vuoden 2000 sekä kauden 2001–2003, jolloin olin myös edustajiston valmisteluvaliokunnan puheenjohtajana.
Olen ylioppilaskunnassa toimimisen ohella harrastanut myös ns. oikeaa politiikkaa. Kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunnan varapuheenjohtajuudesta vuosina 2000–2001 olen erityisen ylpeä. Osallistuin tuolloin aktiivisesti puolueen aatetyöhön ja olin mukana kirjoittamassa Kokoomuksen periaateohjelmaa.
Kunnallispolitiikkaan sain ensi kosketuksen Helsingin joukkoliikennelautakunnassa, jonka jäsen olin kahdeksan vuotta (2001-2008). Ensimmäinen kausi ei kaupungin vaikean taloustilanteen vuoksi ollut helppo. Jouduimme sekä korottamaan lippujen hintoja tuntuvasti että karsimaan liikennettä. Viimeiset neljä vuotta oli jo helpompaa. Teimme isoja raideinvestointeja, joista toistaiseksi näkyvin on uuden 9-ratikan liikenteen käynnistyminen ja kiskojen rakentaminen Kamppiin sekä uusien ratikoiden hankkiminen Helsinkiin.
Vuoden 2004 kunnallisvaaleissa sain 556 ääntä eli jäin 100 äänen päähän valinnasta. Kokoomuksen valtuustoryhmän 2. varavaltuutettuna sain käytännössä istua joka kokouksessa. Valtuustossa olen puhunut erityisesti kaupunkisuunnittelun, joukkoliikenteen ja kulttuurin puolesta. Olin erittäin iloinen siitä, että opiskelija-alennus joukkoliikenteessä nousi 50 prosenttiin, länsimetro lähti viimein liikkelle ja ysiratikka toteutui. Olin myös yksi kolmesta kokoomuslaisesta, joka kannatti selvityksen tekemistä ruuhkamaksuista.
Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa tulin valituksi varsinaiseksi valtuutetuksi 806 äänen turvin. Saman tien tulin valituksi myös kulttuuri- ja kirjastolautakunnan varapuheenjohtajaksi, mikä toimi oli erittäin mieluinen. Olen etenkin lähikirjastojen suuri ihailija.
Kaupunginhallituksen jäsen olin syyskuusta 2009 kesäkuuhun 2017, siis lähes 8 vuotta. Kaupunginhallitus kokoontuu joka maanantai ja toimi on todellinen näköalapaikka, mutta myös vaikuttamisen paikka helsinkiläisten arkeen. Tuolla ensimmäisellä varsinaisella valtuustokaudella olin myös kaupungin demokratia-ryhmän puheenjohtaja. Yritimme löytää uusia keinoja asukasvaikuttamiseen ja madaltaa kynnystä vaikuttaa. Nyt 2017 näitä vihdoin ollaan ottamassa käyttöön. Osallistavan budjetoinnin Omastadin ensimmäinen kierros oli menestys ja nyt toiselle kierrokselle määrärahat tuplattiin 8,8 miljoonaan.
Syksyn 2012 kunnallisvaaleissa sain helsinkiläisiltä jälleen mandaatin kotikaupungin kehittämiseen, äänimääräni nousi 1383 ääneen. Jatkoin kaupunginhallituksen jäsenenä ja Kokoomuksen valtuustoryhmä valitsi minut 1. varapuheenjohtajakseen. Kaupunginhallituksen edustajana olín uudessa varhaiskasvatuslautakunnassa, lisäksi olen ollut Helsingin teatterisäätiön eli Kaupunginteatterin hallituksen jäsen. Valtuustoryhmän puheenjohtaja olin tammikuusta 2017 kesäkuuhun 2017, kokoomuksen kaupunginhallitusryhmää vedin jo talvesta 2016 alkaen.
Valtuustokaudella 2012-2017 osallistuinkin käytännössä kaikkiin Helsingissä tehtyihin päätöksiin osana erilaisia neuvotteluryhmiä. Erityisen iloinen olen varhaiskasvatukseen tehtyihin parannuksiin sekä siihen, että kaupungin talous on pidetty kunnossa. Kustannusten kasvua on hillitty. Olemme saaneet samalla rahalla enemmän peruspalveluita – sitä vartenhan kunta on olemassa – päivähoitoa, koulutusta, terveyttä.
Huhtikuun 2017 kuntavaaleissa äänimääräni tippui niin, että jäin taas Kokoomuksen 2. varavaltuutetuksi. Tuolta paikalta olen saanut kutsun lähes jokaiseen kaupunginvaltuuston kokoukseen. Sain myös ryhmältäni erittäin merkittävät luottamustehtävät: olen Helsingin kaupungin liikennelaitoksen eli HKL:n johtokunnan puheenjohtaja sekä uuden kaupunkiympäristölautakunnan jäsen. Jälkimmäinen on todella painava tehtävä, sillä uusi lautakunta käsittelee aiemmin kaupunkisuunnittelu-, kiinteistö-, asunto-, ympäristö-, rakennus- sekä yleisten töiden lautakunnille kuuluneet asiat.
Vuonna 2017 alkaneella valtuustokaudella olen siis paitsi päässyt toimeenpanemaan uutta yleiskaavaa myös seuraamaan uuden toimialan rakentumista sekä esimerkiksi rakennustöiden virtaviivaistuimista. HKL:n osalta taas vaalikautta ovat värittävät isot investoinnit, kuten Kruununsillat ja Raidejokeri sekä Länsimetron liikennöinnin alkaminen. Olemme myös päättäneet kaupunkipyörien laajentamisesta koko kaupunkiin, mistä olen iloinen.
20 vuoden kuntapolitiikassa vietetyn vuoden jälkeen vaikuttamisen paloa riittää. Helsinki ei ole valmis. Omat kokemukseni siitä, miten mieheni onnettomuuden jälkeen avun saanti on ollut lähes olematonta, vain vahvistavat haluani tehdä helsinkiläisten eteen töitä. Kuntapolitiikka vie aikaa, mutta muutoksia on mahdollista saada nopeastikin!
Tammikuusta 2019 on johtanut Sivistystyönantajien elinkeinopoliittista edunvalvontaa. Käytännössä siis vaikuttanut valtakunnalliseen koulutuspolitiikkaan varhaiskasvatuksesta aina korkeakouluihin ja vapaaseen sivistystyöhön. Upea työkenttä!
Vuosina 2014-2018 työskentelin Kokoomuksen eduskuntaryhmän pääsihteerinä. Johdin kymmenhenkisen ryhmäkanslian työtä ja osallistuin tiiviisti Kokoomuksen poliittiseen valmisteluun. Vuosina 2011-2014 työskentelin hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkusen erityisavustajana. Kuntauudistus oli Kataisen hallituksen yksi keskeisimmistä hankkeista ja oli suuri etuoikeus olla mukana sen valmistelussa. Huhti-kesäkuussa 2014 pääsin hetkeksi paneutumaan valtakunnalliseen liikennepolitiikkaan Virkkusen oltua myös liikenneministeri.
Edelliset neljä vuotta toimin opetusministereiden Sari Sarkomaa ja Henna Virkkunen erityisavustajana, tuolloin työhuoneeni oli opetusministeriössä Kruununhaassa.Tehtävään tulin Brysselistä, missä työskentelin Euroopan parlamentissa. Sitä ennen toimin Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen poliittisena avustajana.
Olin lähes koko opiskeluaikani töissä eduskunnassa kansanedustaja Suvi Lindénin avustajana, ensin puolipäiväisesti ja viimeiset vuodet kokopäiväisesti. Ja siinä ajassa toden totta opin politiikasta kaikenlaista. Nykyistä työuraani ennen olen tehnyt erinäisiä kesätöitä mm. siivoajana, kahvilatyöntekijänä ja lääkepakkaajana.
“Aikuisena” haluaisin päätyä esimerkiksi kulttuuritoimenjohtajaksi. Joka tapauksessa työ on minulle tärkeää ja ennen kaikkea toivon saavani tehdä työtä, jossa viihdyn ja saan tavata ihmisiä. Nykytyö täyttää nämä toiveet hyvin!
