Katutöihin vauhtia

Jokainen helsinkiläinen tietää, että Helsinki – etenkin Helsingin niemi – vaikuttaa tällä hetkellä yhdeltä suurelta katutyömaalta. Käynnissä on ennätysmäärä ratikkahankkeita, rakennetaan kaupunkibulevardeja, Kruununsiltoja sekä tietysti tehdään ihan perinteisiä kunnossapitotöitä. Alkuviikosta tämä konkretisoitui Hakaniemessä, missä raitiovaunuliikenne on poikki peräti marraskuun loppuun saakka. Pitkänsillan yli ei siis kuljeta ratikalla peräti yhdeksään kuukauteen!

Meille töölöläisille nämä poikkeusreitit alkavat olla jo vähän liiankin tuttuja. Mannerheimintien jättiremontti on tehnyt ennen nopeasta keskustaan pääsystä melkoisen seikkailun jo pari vuotta ja kestää vielä ainakin tämän vuoden loppuun saakka.

Katutyöt on tietysti tehtävä – Manskun alla osa nyt vaihdettavista putkista on jopa niitä kuuluisia tsaarinaikaisia. Katutöiden aikatauluttamisessa tuntuu kuitenkin unohtuneen usein kaupunkilaisten etu. Niin meidän asukkaiden kuin kivijalkayrittäjien. Manskun remontin kestäessä ja etenkin liikkumisjärjestelyjen jatkuvasti muuttuessa aivan liian moni yrittäjä on joutunut laittamaan lapun luukulle.

Mitä sitten pitäisi tehdä toisin? Ainakin vihdoin ottaa asukkaiden kohtaama haitta tosissaan. Erityisen paljon palautetta tulee siitä, että kadut on revitty isosti auki, mutta työt eivät etene. Olemme naapureiden kanssa vitsailleet, tai ehkä emme edes vitsailleet, siitä, että pitäisi asentaa oma riistakamera seuraamaan Manskun remontin etenemistä. Kuvaavaa on, että yksitoistavuotias kuopukseni kysyi remontin alettua, että ”onkohan ne edes yrittäneet löytää työmiehiä, jotka tekevät yötöitä”. Yötöitä en sentään esitä, mutta haitta asukkaille olisi varmasti pienempi, jos töitä tehtäisiin kahdessa vuorossa ja kokonaiskestoon saataisiin näin lyhyemmäksi.

Mannerheimintien remontin kaltaisten suururakoiden osalta nopein muutos olisi se, että urakat pilkottaisiin pienemmiksi. Jos urakat ohjelmoitaisiin esimerkiksi etenemään kortteli kerrallaan, olisivat haitat lyhytaikaisempia.

Toisekseen urakkasopimuksiin pitää saada paremmat kannustimet sille, että aikataulun alittamisesta palkitaan ja ylittämisestä sanktioidaan. Toki tämä maksaa, mutta maksaa sekin, että yritystoiminta kaupungissa näivettyy. Joku hinta on myös asukkaiden remonttiaikaisilla haitoilta.

Yksi hyvä muutos Helsingissä on tehty. Valtuutettu Anniina Iskanius teki taannoin aloitteen, jonka pohjalta Helsingissä nostettiin katujen avaamisesta aiheutuvista haitoista perittäviä taksoja. Tämä osaltaan kannustaa lyhyempiin urakoihin.

Katutöidenkään osalta emme voi tuudittautua siihen, että ”ainahan ne on kestäneet” ja ”näin nyt vaan aina on tehty”. Helsinki on Suomen pääkaupunki ja on aika nostaa kunnianhimoa myös katutöiden osalta.