”Oppikirjat ovat yhdenvertaisuuden tae ja demokratian väline. Ne turvaavat, että jokainen oppilas saa luotettavaa, tutkittua tietoa ikätasoisesti ja järkevästi edeten. On eriarvoistavaa, jos mahdollisuus opiskella oppikirjojen avulla vaarantuu sen perusteella, minkä kunnan alueella ja missä koulussa oppilas on.”

Opettajankouluttaja Hannele Cantell kirjoitti ylläolevan päivän Helsingin Sanomissa, enkä voisi olla enempää samaa mieltä hänen kanssaan. Kunnolliset oppikirjat kuuluvat kaikille. Kirjat ovat niin oppilaiden kuin opettajien etu.

Olen saanut viime vuosina palautetta ympäri Helsinkiä siitä, että kouluissa säästetään kirjoista. Viimeksi uutisoitiin, että Arabian koulun nelosluokkalaiset opiskelevat matematiikkaa ilman kirjoja. Tähän Cantellkin HS:n mielipiteessään viittasi.

Mikä voisi olla tärkeämpi oppiväline kuin perinteinen kirja? Erilaisten monisteiden ja lippulappusten kanssa esimerkiksi kokeisiin kertaaminen ei suju. Olen nähnyt tämän itsekin: viidesluokkalaiseni ei saa tehdä merkintöjä matikan kirjaansa eli kaikki tehtävät pitää jäljittää vihkoon. Moni vanhempi on päätynyt ostamaan kirjat itse, mikä sotii peruskoulun ideaa vastaan ja asettaa lapset eriarvoiseen asemaan.

Lisäsimme tälle vuodelle kaupungin budjettiin puoli miljoonaa euroa kohdennettua lisärahaa oppikirjoja varten ja on selvää, että tätä työtä on edelleen jatkettava. Helsinki käyttää oppimateriaaleihin vähemmän rahaa per oppilas kuin esimerkiksi Espoo ja Vantaa. Ei siis ihme, että oppikirjoja ei kaikille riitä.

Samaan aikaan oppikirjojen vähentymisen kanssa nuorten ruutuaika kasvaa ja lukutaito heikkenee. Tähänkään kehitykseen ajatus oppikirjojen vähenemisestä ei sovi. Kunnolliset koulukirjat mahdollistavat omien merkintöjen tekemisen ja aineeseen keskittymisen.

Peruskouluissa on huolehdittava perusasiat kuntoon, vain niin varmistamme, että kaikki helsinkiläiskoulut ovat hyviä jatkossakin.