Lux Helsinki avattiin eilen keskiviikkona jo 16. kerran. Voi siis hyvin sanoa festivaalin kuuluvan Helsingin talveen. Minulla oli kunnia Helsingin tapahtumasäätiön puheenjohtajana pitää avajaistilaisuudessa puhe.

Joulunpyhien jälkeiseen arkeen ei oikeastaan mikään sopisikaan parempi kuin valoiloittelu. Me helsinkiläiset tarvitsemme kaikenlaista kimallusta kaaokseen, oikeastaan olemme ansainneet sitä. Valoteoksia on nähtävillä keskustan lisäksi Triplassa, Kannelmäessä, Espoon Tapionpuistossa sekä Lux in -tapahtumassa Kaapelitehtaalla.

Jo eilen keskiviikkona monen teoksen eteen muodostui jonoja, esimerkiksi Senaatintorin tanskalaisen Vertigo-kollektiivin teos The Wave tuntui kiinnostavan. Keskuskadulla puolestaaan ihastuttaa brittiläisen ryhmän, niinikään Vertigo-nimisen, End Over End, joka muistuttaa monen lapsuudesta tuttua Slinky-lelua. Tämän teoksen piti itse asiassa olla Helsingissä jo viime vuonna, mutta väärinkäsitysten vuoksi teos seikkaili pitkin Ruotsia.

Uutta on sekin, että kaupunki lunastaa tänä vuonna kaksi valoteosta pysyvään käyttöön. Niiden sijoittamisesta päätetään myöhemmin, mutta olen tästä todella iloinen. Kaupunkilaiset ovat jo pidempään kysyneet pysyvien valotaideteosten perään ja nyt toiveeseen vastataan.

Hieno festivaali siis käynnissä – erityisen iloinen olen aamuluxin paluusta. Vielä huomenna perjantaina ehtii siis nauttia valoilosta myös aamulla. Tänä vuonna myös taidamme välttyä paukkupakkasilta eli olosuhteet talven lempifestarille ovat mitä parhaat.

Onko sinulla Lux -perinteitä? Entä onko Lux ylipäänsä tuttu?