Ei ole epäilystäkään siitä, mikä on tulevan talven ja kevään kunnallispoliittinen kuuma peruna. Kaupungin palveluverkko puhuttaa.

Julkisen ryöpsäytyksen käynnisti ensin julkisuuteen vuotanut virkamiesehdotus viiden kirjaston sulkemisesta. Sitä vastustamaan syntyi nopeasti spontaani kansalaisliike. Yksin facebook-ryhmään oli viime keskiviikkoon mennessä liittynyt lähes 18 000 helsinkiläistä. Ja hyvä niin.

Kirjastot ovat usein olohuoneen jatke ja parhaimmillaan kaupunginosansa sykkivä sydän. Itse olen suuri lähikirjastojen puolustaja. Oman nuoruuteni ne pelastivat.

Laaja kirjastoverkko on siis ehdottomasti säilytettävä. Mutta toki järkevää on miettiä nykyistä parempaa yhteistä tilankäyttöä esim. koulujen ja nuorisotilojen kanssa. Aina ei tarvitse olla omia seiniä. Ja joskus voi olla järkevää siirtää kirjaston toimipiste sinne, missä ihmiset jo liikkuvat. Esimerkiksi kauppakeskuksiin tai metroasemille.

Mutta kirjastot ovat siis vain osa palveluverkon tulevaisuutta. Kaikkinensa virkamiesten tekemä listaus koskee 80 eri palvelupistettä. Ja kyseessä on siis vasta esitys. Sillä ei ole sellaisenaan minkään poliittisen ryhmän tukea. Lopulliset päätökset tehdään keväällä ja sitä ennen asiaa käsitellään moneen kertaan asiantuntijalautakunnissa, kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa.

Moni on kysynyt, miksi palveluverkkoon ylipäänsä on puututtava? Eikö voitaisiin vaan antaa kaiken olla? Kaupunki kuitenkin elää koko ajan ja palveluiden on elettävä mukana. Jossain kaupunginosissa väestö ikääntyy ja samaan aikaan uusissa suurissa kaupunginosissa tarvitaan päiväkoteja ja kouluja. Nykyverkko ei varmasti ole täydellinen.

Hyvä esimerkki on kouluverkko. Peruskoululaisten määrä kaupungissamme on vähentynyt viimeisen viiden vuoden aikana noin 4000 oppilaalla. Keskimäärin Helsingin kouluissa on noin 300 oppilasta eli yhteensä oppilaita on vähentynyt yli 10 koulun verran. Sitä paitsi koulurakennukset eivät välttämättä ollenkaan sijaitse ”oikeissa” paikoissa. Asuinalueiden ikärakenteet muuttuvat koko ajan. Koulutilojen vajaakäyttö on kuitenkin kiistaton.

Samaan aikaan kiinteistökulujen osuus opetustoimen kustannuksista on noussut lähes neljännekseen. Tästäkin rahasta varmasti olisi perusteltua käyttää osa vuokrien sijaan opetukseen ja opetusryhmien pienentämiseen. Seison siis itse sen vanhan kliseen takana, että rahaa mieluummin parempiin palveluihin ja henkilöiden palkkaamiseen kuin seiniin.

Palveluverkon osalta ei kuitenkaan ole syytä tehdä äkkinäisiä päätöksiä. Nyt suunnitelman vaikutukset on tutkittava tarkkaa. Esimerkiksi opetuslautakunnan suunnitelmana on vierailla jokaisessa ehdotuksessa mainitusta koulusta ennen päätöksentekoa.

Itse toivon, että etenkin tilojen yhteiskäyttöä tutkittaisiin. Yleensä hyviä ratkaisuja ovat sellaiset, joissa koulut, kirjastot ja nuorisotoimi voivat toimia samoissa tiloissa. Tilakustannuksissa kannattaa etsiä säästöjä, sillä ne säästöt voidaan käyttää entistä parempien palveluiden tarjoamiseen meille helsinkiläisille.

Leave a Reply