Yksi Helsingin parhaista puolista on se, että täällä voi harrastaa loputtomasti kaikenlaista. Harrastaessa oppii uutta ja voi pitää hauskaa, yksin tai yhdessä. Harrastaminen yhdessä muiden kanssa on parasta syrjäytymisen ehkäisyä. Jokaisen lapsen tulisi saada kokea liikunnan, kulttuurin ja yhdessä tekemisen riemua harrastusten kautta – perheen varallisuuteen katsomatta.

Valitettavasti on arkipäivää, että lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia rajoittavat perheen taloudellinen tilanne ja harrastusten kohonneet kustannukset. Tuorein Nuorisobarometri kertoo, että joka kolmas lapsi on joutunut luopumaan harrastamisesta varojen puutteessa. Samalla enää hieman reilu puolet nuorista kokee kiinnittyvänsä suomalaiseen yhteiskuntaan, kun vielä 2012 luku oli 76 prosenttia.

Harrastuksen aloittamisen suurin yksittäinen este on harrastusten kustannukset. Opetus– ja kulttuuriministeriö on selvittänyt harrastamisen hintaan vaikuttavia tekijöitä erityisesti liikuntaharrastusten näkökulmasta. Selvityksessä nostettiin esille muun muassa lajiliittojen yhteiset lisenssijärjestelmät sekä matalan kynnyksen harrastustoiminnan tarjoaminen. Lisäksi selvityksessä esitettiin kuntatason toimenpiteeksi liikuntapaikkojen maksutonta tai nimellisiin korvauksiin pohjautuvaa käyttöä erityisesti lasten ja nuorten harrastamisen tukemiseksi.

Esimerkiksi yhteisen pallon perässä juokseminen ja samaan tiimiin kuuluminen mahdollistaa sekä eläinikäisiä ystävyyksiä että vahvan juurtumisen terveelliseen elämäntapaan ja kotikuntaan. Se on yksi arvokkaimpia asioita, joita voimme lapselle ja nuorelle tarjota.

Helsingin uusi johtamisjärjestelmä tarjoaa erinomaiset puitteet kehittää lasten ja nuorten harrastustoimintaa. Kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntatoimet ovat jatkossa samaa toimialaa kirjaston ja museoiden kanssa, joten ainakaan kaupungin jähmeisiin rakenteisiin ei lasten harrastaminen kaadu. Harrastuksia on hyvä tuoda myös yhä enemmän koulujen iltapäiviin yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.

Helsingin pitääkin olla etujoukoissa asettamassa ”harrastustakuuta”, sitä että, jokaisella lapsella olisi mahdollisuus vähintään yhteen itselle mieluiseen harrastukseen. Ensimmäiseksi on hyvä koota yhteen kaupungin jo nyt tarjoamat mahdollisuudet sekä kartoittaa puutteet. Olisi myös hyvä selvittää mahdollisuus tarjota toimeentulotuen asemesta palveluseteli harrastuskustannuksiin ja näin tukea pienituloisten perheiden lapsia.