Viime kesäkuussa olimme kaupunginhallituksessa harmillisessa tilanteessa. Yli tuhat syksyn kakkosluokkalaista oli jäämässä ilman koulupäivän jälkeistä iltapäivätoimintaa. Tähän halusimme muutoksen ja paikat järjestyivät.

Helsinki oli jo aiemmin linjannut, että ensimmäisenä kyllä sanotaan ensimmäisen luokan oppilaille, erityistä tukea tarvitseville, vammaisille ja autistisille lapsille. Toisluokkalaiset ovat aiemminkin päässeet vain, jos paikkoja on jäänyt yli, mutta ulkopuolelle tippuneiden määrä on ollut nykyistä pienempi.

Kaikille tokaluokkalaisten perheille tämä ei ole ongelma, koska Helsingissä myös varhaiskasvatusvirasto järjestää iltapäivätoimintaa leikkipuistoissaan. Tokaluokkalaiset on usein pyrittykin ohjaamaan puistoihin ja ekaluokkalaiset kouluille.

Tällä kertaa ilman paikkaa uhkasi jäädä myös satoja sellaisia lapsia, joiden koululta on pitkä tai vaarallinen matka lähimpään leikkipuistoon. Näitä lapsia oli arviolta 270 suomenkielisellä puolella ja heille kaikille paikka lopulta löytyi. Myös ruotsinkielisten lasten tilanne hoidettiin.

Helsingin peruskoulujen oppilasmäärä kasvaa noin tuhannen oppilaan tahtia vuosittain. Määrärahat eivät kasva samassa suhteessa, joten joka vuosi tilannetta on tarkastettava uudestaan. Nyt kuluvan vuoden budjettiin varattiinkin iltapäivätoimintaan kaksi miljoonaa euroa enemmän kuin viime vuonna, jotta kaikki halukkaat 1. ja 2. luokkalaiset saavat paikan iltapäivätoimintaan. Paikka voi olla joko kerhossa tai leikkipuistossa.

Iltapäivätoimintaa on muutenkin syytä tarkastella nykyistä joustavammin. Tarve ohjatulle toiminnalle on etenkin 2. luokkaisilla pääosin syyslukukaudella, keväällä monelle riittävät jo omat harrastukset ja leikkipuistojen vapaampi toiminta. Budjetointikin kannattaa mitoittaa tämän mukaan.