Kielten opetuksen yksipuolistaminen puhuttaa. Järjestimme yhdessä vihreiden kuntavaaliehdokkaan Eric Carverin kanssa maaliskuun alussa facebook-keskustelun siitä, mitä kuntapäättäjät voivat tehdä kielten opetuksen monipuolistamiseksi. Keskustelu on katsottavissa TÄÄLTÄ.

Asiantuntijanäkökulmaa keskusteluun toi Helsingin yliopiston ranskan kielen yliopistonlehtori Johanna Isosävi, joka on jo pitkään puhunut monipuolisen kielten opetuksen puolesta. Johannan blogi löytyy täältä ja Johannan upea Ranskaa raakana -podcast taas täältä. Johanna kirjoitti tuoreeltaan blogissaan myös kuulumiset tuosta keskustelustamme, suora linkki tässä ja blogille ehdoton lukusuositus kaikille niille, jotka kaipaavat enemmän faktaa siitä, miten muiden kielten kuin englannin opiskelu on tosiaan romahtanut. Pääsimme Ericin kanssa myös Johannan podcastiin vieraaksi, linkki jaksoon tässä, ja siinä puhuimme paitsi omasta kielten oppimisen historiastamme myös siitä, mitä kuntapoliitikot voivat asialle tehdä.

Olen kirjoittanut näistä keinoista itse jo aiemmin. Helsingissä on tehty jotain jo hyvin. Kielten opetukseen on osoitettu enemmän viikkotunteja A1-, A2- ja B1-kielen osalta, kuin mitä valtakunnallinen tuntijako edellyttää. A2-kieli myös varhennettiin alkamaan jo 3. vuosiluokalta 4. sijaan. Viime syksynä ekaluokkalaisista melkein kolmannes (28%) valitsi ensimmäiseksi kielekseen jonkun muun kuin englannin ja puolet kolmasluokkalaisista aloitti valinnaisen A2-kielen opiskelun. Kansallisesti vertaillen nämä ovat hyviä lukuja!

Edelleen on lisättävä päiväkotiyhteistyötä ja parannettava viestintää perheille. Sillä perheissä nämä päätökset tehdään. Olin itse myös hieman hämillään sen kirjeen sävystä, missä kerrottiin A2-kielen valinnasta. Kirjeessä peloteltiin sillä, että uusi kieli on otettava nopeasti haltuun ja ettei valittua ainetta saa peruskoulun aikana perua. Ymmärrän toki, että resurssien näkökulmasta on tärkeää, että alkanut ranskan ryhmä ei heti tipu puolta pienemmäksi, mutta asiasta voisi silti viestiä kannustavammin. Sitä paitsi, opin vasta jälkeen päin, että vapaaehtoisesta A2-kielestä ei ole paikko ottaa numeromerkintää peruskoulun päättötodistukseen. Tästäkin olisi voinut vanhemmille viestiä.

Myös Helsingin Sanomat on uutisoi laajasti siitä, että lyhyitä kieliä ei enää kirjoiteta ylioppilaskirjoituksissa. Kirjoitimme tästä entisen opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen kanssa HS:n mielipidepalstalle. Alla kirjoitus kokonaisuudessaan. Olennaista on huomata, että kielten opiskelun monipuolistaminen on pitkäjänteistä työtä. Muutos ei ala hetkessä. Varhennettu kielten opetus on hyvä ensimmäinen askel.

Kielten opiskelun monipuolistaminen vaatii pitkäjänteisyyttä
(kirjoitus ilmestynyt HS:n mielipidepalstalla 26.3.2021)

Harvinaisempien kielten opetuksen tarjontaa voidaan lisätä kouluissa hyödyntämällä koronavirusajan oppeja digi- ja etäopetuksesta.

NUORTEN kansainvälistyminen ei enää etene luonnonvoiman lailla. Kielten opiskelu on yksipuolistunut, ja opiskelijavaihto kiinnostaa aiempaa vähemmän.

Nämä merkit olivat ilmassa jo ennen koronaviruspandemiaa, joka sulki rajat, keskeytti matkustelun ja käänsi katseet sisäänpäin.

Helsingin Sanomat uutisoi laajasti siitä, että muiden kielten kuin englannin opiskelu on romahtanut kouluissa (HS 21.3.). Laskeva trendi on pitkä, ja sen vuoksi viime hallituskaudella käynnistettiin kielten opetuksen uusi tuleminen. Ensimmäinen askel oli, kun kielten oppiminen aikaistettiin alkamaan jo ensimmäisellä luokalla koko Suomessa. Uudistuksen vaikutukset näemme vasta myöhemmin.

Pienillä lapsilla on paras herkkyys oppia vieraita kieliä. Seuraavina askeleina tulisi lisätä päiväkotien ja esiopetuksen kielikylpyjä ja kieliin tutustumista.

Harvinaisempien kielten opetuksen tarjontaa voidaan lisätä kouluissa hyödyntämällä koronavirusajan oppeja digi- ja etäopetuksesta. On huolestuttavaa, että meillä on monia isojakin kuntia, joissa A2-kieltä ei edes tarjota eikä oppilailla ole mahdollisuutta muuhun kuin ruotsin ja englannin opiskeluun alakoulun aikana.

Jos A2 eli toinen vieras kieli tulisi tarjolle kaikissa kunnissa ja jo kolmannella luokalla, yhä useampi perhe ”uskaltaisi” valita aloituskieleksi muun kuin englannin.

Kuntiin tarvitaan kieli- ja kansainvälisyysohjelmat, joissa rakennetaan selkeitä kielipolkuja ja -jatkumoita, jotta oppiminen ei katkea koulutusasteelta toiselle siirryttäessä.

Lukioiden ja ammatillisen koulutuksen opiskelijavaihto tulisi moninkertaistaa nykyisestä. Tähän Euroopan unionin uusi, laajempi Erasmus-ohjelma antaa välineitä. Kaikkiin korkeakouluopintoihin tulisi sisällyttää opiskelijavaihto- ja kansainvälistymisjakso joko ulkomailla tai digitaalisten kanavien kautta.

Lisäksi ehdotamme, että ylioppilastutkintoon tulisi suullisen kielitaidon kokeet, mikä tukisi käytännön kielitaidon kehitystä.

Koulun tärkeimpiä tehtäviä on avartaa näköaloja. Mahdollisuus oppia kieliä ja tutkia maailmaa on oltava ihan jokaisen lapsen ja nuoren ulottuvilla perhetaustasta riippumatta.

Sanni Grahn-Laasonen
kansanedustaja (kok), entinen opetusministeri, Forssa

Laura Rissanen
johtaja, Sivistystyönantajat

***

Mitä mieltä olit artikkelista? Lisää ajatuksiani ja ajankohtaisia kirjoituksiani löydät blogin etusivulta.