Kirjoitin aika tasan neljä vuotta sitten blogiini, kun uusi valtuustokausi oli käynnistymässä, seuraavasti:

”Paljon jää vielä tehtävää. Isoimpana se, miten vastata perheiden arkeen kiperimmin vaikuttavaan kysymykseen eli siihen, miten saada päivähoitopaikka läheltä. Tässä on uudelle kasvatuksesta ja koulutuksesta vastaavalle apulaispormestari Pia Pakariselle todellinen pähkinä purtavaksi.”

Päiväkotipaikka läheltä. Se nousi ykköstoiveeksi reilut myös viikko sitten, kun keskustelimme ehdokaskollega Anniina Iskaniuksen kanssa naisten päivän aamukahveille ruuhkavuosista. Tuon keskustelun voit muuten katsoa kokonaisuudessaan instagramissa.

Hyvä ystäväni, naapurini ja tuore äiti Anna, kuvasi asiaa taannoin hyvin: tieto siitä, että lähipäiväkotiin ei ehkä pääse, vie yöunet ja vääntää vatsanpohjasta jo ennen lapsen syntymää.

Ja näinhän asia ei saisi olla. Perheillä riittää vauva-arjessa paljon muutakin stressattavaa. Helsinkiläisperheillä pitää olla varmuus siitä, että arki sujuu ja että tuo arjen tärkein palikka, päiväkotipaikka, on turvattu.

Kuluneen neljän vuoden aikana on tehty paljon. Uusia päiväkotipaikkoja on tänään 4040 enemmän kuin neljä vuotta sitten ja tänä vuonna kaupunki perustaa vielä 700 uutta paikkaa muun muassa Kalasatamaan ja Jätkäsaareen. Päiväkotimatkat ovat myös keskimäärin kohtuullisia; lokakuussa 2020 keskiarvo oli 10,8 minuuttia. Mutta, yli puolen tunnin matka-aika oli 2,3 prosentilla lapsista. Ja vaikka prosentti on pieni, on se silti liian suuri.

Helsinki mainostaa olevansa maailman toimivin kaupunki. Ja tavoite onkin mitä parhain. Toimivamman kaupungin on muistettava myös kaikkein pienimmät helsinkiläiset ja heidän perheeseensä. Jos palvelulupaus pettää, on vaarana, että moni on pian entinen helsinkiläinen.

Mitä sitten pitää tehdä? Itse lupaan olla edistämässä seuraavia tavoitteita:

  • Lapsia syntyy ympäri vuoden. Päivähoitopaikka pitää saada läheltä kotia silloin, kun ajankohta on sopiva perheen tarpeisiin, ei vain elokuussa. Päivähoitopaikkojen määrää pitääkin edelleen lisätä.
  • Päivähoitopaikkojen jako läpinäkyväksi ja ennakoitavaksi. Urbaanilegendat siitä, että paikan saa se, joka huutaa koviten päiväkodinjohtajan luuriin, eivät pidä paikkaansa, mutta nykyjärjestelmä ei ole paras mahdollinen. Tarvitaan siis avoimuutta.
  • Varmistetaan monipuolisuus. Nostetaan yksityisen hoidon tuen kuntalisää sekä huomioidaan siinä sisaralennus, jotta yksityiset päiväkodit aito vaihtoehto myös monilapsisille perheille.

Tarvitsemme Helsinkiin siis ennen kaikkea lisää kaikenlaista varhaiskasvatusta, kaupungin omia päiväkoteja, lisää ryhmäperhepäivähoitoa ja myös yksityistä varhaiskasvatusta.

Helsingissä yksityisissä päiväkodeissa on noin 3500 lasta. Helsingissä yksityiset ovat valtaosin julkista palvelua täydentäviä erikoistuneita pieniä päiväkoteja, esimerkiksi montessori- tai steinerpäiväkoteja sekä kieli- tai liikuntapainotteisia.

Yksityiset toimijat ovat myös vastanneet perheiden toiveeseen lähipäiväkodista, kun kaupunki ei ole pystynyt tarpeeksi nopeasti vastaamaan kysyntään. Yksityisen hoidon tuki on kuitenkin jäänyt jälkeen ja ero julkisen ja yksityisen palvelumaksuissa uhkaa kasvaa entisestään, mikä taas johtaa väistämättä siirtymään kaupungin päiväkoteihin, mikä taas syö ison osan jo kaavailuista lisäpaikoista. Ja taas olemme sen ongelman edessä, että paikkoja lähipäiväkotiin ei riitä. Vähän kuin hölmöläisten peitonjatkamista, eikö?

Torstaina 18.3. vietetään valtakunnallista varhaiskasvatuspäivää. Helsingin varhaiskasvatuksen kehittäminen on hyvissä käsissä, sen tiedän. Perheemme oli myös erittäin tyytyväinen varhaiskasvatuspalveluiden käyttäjä 2012-2020, kokemusta kertyi neljästä eri päiväkodista. Saman kokemuksen haluan varmistaa kaikille helsinkiläisille lapsiperheille ja olen itse päättäjänä sitoutunut siihen, että varmistamme varhaiskasvatukseen riittävät resurssit myös jatkossa.

2 Responses
  1. ij

    Päiväkotien saatavuutta rajoittaa julkiselle sektorille tyypillinen tapa suunnitella sataprosenttisen käyttöasteen mukaan. Silloin tyhjäkäynti siirtyy asiakkaan kontolle: jonon tai päiväkotipaikan kauempaa hakemisen muodossa.

    Jotta päiväkotipaikka olisi saatavissa lähipäiväkodeista vuoden ympäri, olisi päiväkotien käyttöaste pidettävä alle 90-95 % (1-2 tyhjää paikkaa jatkuvasti kapasiteettiin verrattuna). Tällöin päiväkotien rahoitusmalli olisi laskettava tämän mukaisesti eikä niin, että kaikki paikat ovat jatkuvasti täynnä.

    Minulla on itselläni tästä kokemusta niin lasten isänä kuin yksityisen voittoa tavoittelemattoman yhdistyksen kielikylpypäiväkodin johtokunnasta keskikokoisesta yliopistokaupungista. Kaupungin antama rahoitus perustui siihen, että koko tila on 100 % käytössä (kokopäiväisiä, ei puolipäiväisiä) ja lapsia on maksimimäärä per hoitaja jatkuvasti. Kun päiväkoti oli 3-6 vuotiaille ja kieli harvinaisempi, niin tätä oli mahdotonta toteuttaa (omakin lapseni tuli päiväkotiin viisivuotiaana asuinpaikkakunnan vaihdon yhteydessä). Esikoululuokkaa ei ollut saatavissa joka vuosi, koska ikäluokan koko vaihteli välillä 1-6 meidän siellä ollessamme.

    1. Laura Rissanen

      Se on juuri näin kuin kirjoitat, eli tosiaan täyttöastetta on pidettävä matalampana. Tällä hetkellä paikkoja vapautuu lähinnä elokuussa, kun koulut alkavat ja näinhän ei maailma muuten pyöri.

Leave a Reply