Tänään vietetään valtakunnallista varhaiskasvatuspäivää. Aloitin itse aamun Helsingin lastentarhanopettajayhdistyksen järjestämällä brunssilla, missä kerrattiin mennyttä, mutta ennen kaikkea katsottiin tulevaan. Ensi syksynä otetaan käyttöön uusi varhaiskasvatussuunnitelma, jossa painottuu toimintakulttuuri sekä yhteisöllinen työote ja suunnittelu. Myös perheet ovat mukana uudistuksessa ja onkin ollut hienoa päästä itse mukaan omien poikieni päiväkodissa rakentaamaan tulevaa.

Helsingin varhaiskasvatus on uuden edessä senkin vuoksi, että kaupungin organisaation uudistuessa varhaiskasvatus siirtyy yhdessä opetustoimen kanssa osaksi uutta kasvatuksen ja koulutuksen toimialaa. Uudistus on iso mahdollisuus, kun kaikki opetuksen ja kasvatuksen osaajat ovat saman katon alla.

Päätyvällä valtuustokaudella varhaiskasvatus on puhuttanut erityisen paljon. Tähän on osaltaan vaikuttanut se, että maan hallituksen toimesta kunnille on annettu mahdollisuus säästöihin, joita Helsingissä emme kuitenkaan ole toteuttaneet. Ja hyvä niin.

Varhaiskasvatuksessa olemme tehneet Helsingissä todellisia tasa-arvotekoja: subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ole rajattu eikä ryhmäkokoja ole kasvatettu. Päivähoitomaksuja ei myöskään ole nostettu. Iso kädenojennus lapsiperheille on Helsingissä ainutlaatuinen 40 euron sisaralennus, joka helpottaa useampilapsisten perheiden arkea. Tästä on haluttu pitää Helsingissä kiinni, varhaiskasvatuslautakunta vahvisti alennuksen viimeksi helmikuussa.

Yhdessä olemme päättäneet selvittää Kokoomuksen valtakunnallisen tavoitteen mukaisesti myös mahdollisuutta siirtyä osittain maksuttomaan varhaiskasvatukseen. Selvitystyö valmistuu keväällä.

Uskon vahvasti, että panostukset joustavaan ja laadukkaaseen varhaiskasvatukseen maksavat itsensä takaisin. Alennetut maksut kannustavat ottamaan työtä vastaan, edistävät tasa-arvoa ja ehkäisevät syrjäytymistä.

Kaikkein tärkeintä perheiden kannalta on kuitenkin varhaiskasvatuksen saavutettavuus. Se, että päiväkotipaikan saa kodin läheltä tai fiksusti työmatkan varrelta. Tässäkin on kuluvalla kaudella edetty, uusia päiväkoteja valmistuu vuosittain. Mutta sekään ei riitä, kun lapsiperheet enenevässä määrin jäävät Helsinkiin.

Hyvää kaupunkiarkea ei ole päiväkotipaikka, jonne matka on tehtävä kahta eri kulkuneuvoja käyttäen. Valitettavasti näitäkin esimerkkejä löytyy, kun esimerkiksi Arabianrannasta on ohjattu Punavuoreen.

Tarvitsemme lisää kivijalkapäiväkoteja etenkin uusille asuinalueille. Palvelulupausta ei tältä osin ole pystytty täyttämään myöskään voimakkaan täydennysrakentamisen kohteena olevilla alueilla kuten Lauttasaaressa. Olemme Kokoomuksessa on esittäneet tähän ratkaisuksi niin siirrettäviä palviljonkipäiväkoteja kuin palvelusetelin käyttöönottoa. Helsingissä on edelleen suhteessa muihin suuriin kaupunkeihin vähän yksityisten ja kolmannen sektorin tarjoamaa varhaiskasvatusta.

Lapsimäärien ennustamisessa on kuluneella kaudella päästy vähän lähemmäs totuutta, mutta kyllä silti lapsien määrä on päässyt yllättämään. Ennakointia on edelleen kehitettävä. Onneksi Helsingissä vallitsee hyvä yhteisymmärrys siitä, että varhaiskasvatuksen budjetoinnin on seurattava lapsimäärien kehitystä.